Merja Havo-Antila

Kerro itsestäsi

Syntynyt Tampereella, kotoisin Nastolasta. Nykyisin asun maatilalla Kangasalla. Lukion jälkeen tein vanhempani ylpeäksi ja suuntasin metsätaloustuottajan perusoppijaksolle Selkolaan ja metsurikurssille Raussille. Siitä työelämään pystymitalle Enso-Gutzeitille muutamaksi vuodeksi. Vuonna 1990 valmistuin Kurun metsäoppilaitoksesta metsätalousteknikoksi ja v. 2003 Tampereen ammattikorkeakoulusta metsäinsinööriksi.

Miten olet päätynyt työhösi?

90-luvun laman aikana ei oikein ollut metsätyöpaikkoja ja esim. Kurun koulukavereista ei ole montaa enää alalla. Olin Metsäkeskuksessa projektityössä ja siitä päädyin myös pariinkin projektiin silloiseen Etelä-Pirkanmaan metsänhoitoyhdistykseen. Projektien päätyttyä ja ohessa tein neuvojan töitä ja samalla myös erilaisia erikoistehtäviä mm. Ulvila-Kangasala linjan arviot Nokialta Kangasalle. Tavoite oli neuvojan paikka Lempäälästä, mutta erinäisten organisaatiomuutosten (yhdistymisten yms.) kautta päädyin metsänhoitoesimieheksi, sitten kenttäesimieheksi, jossa korjuu, kuljetus ja mhtyöt pääosassa, ja jälleen koko alueen metsänhoitoesimieheksi (operaatioasiantuntija nyk.) Ja nyt jään pois työelämästä, mutta vietän aikaani metsässä tavalla tai toisella varmaan lähes päivittäin.

Mitä työnkuvaasi kuuluu?

Metsänhoitotöiden operaatiot ja resurssointi.

Mitä metsä sinulle merkitsee?

Hyvin paljon. Rentoutumista, työtä (niin palkkatyötä, kuin omien metsien hoitoa), sienestystä, marjastusta, koiran kanssa ulkoilua ja lomilla myös kansallispuistojen bongailua. Mökkikin on metsäjärven rannalla.

Kerro paras metsään liittyvä muisto.

Ei ole yhtä parasta muistoa. Monesti ne ovat ohitsekiitäviä hetkiä vaikkapa keväisen puron solinaa kuunnellessa, taikka ensimmäiset näsiät kukassa tms. Talvinen nuotio ja kymmenkunta pystymittaajaa/leimaajaa sen äärellä ja ylitse lentää nuori maakotka. Tai hiki päässä tyytyväisenä katselemassa itse tehtyä taimikonhoitoa (johon on tietysti jättänyt ihan liian paljon taimia). Ihan mitä vaan, ei tarvitse olla mitään "erityistä". Kaikki eivät ole ehkä silloin tapahtumahetkellä olleet ne parhaat, mutta niihin palaa hyvillä mielin muistellen.

Mitä vinkkejä haluat antaa metsänomistajille?

Metsään kannattaa mennä ja katsoa mitä sille kuuluu. Jos ei itse osaa/voi tehdä mitään, niin apua saa aina ammattilaisilta.