Onko väliä, kuka omistaa suomalaismetsät?

Valtakunnallinen

Eikö ole hyvä, että omistukset siirtyvät niille, joita metsäsijoittaminen kiinnostaa? Eivätkö sijoittajaomisteiset metsät varmista sitä, että puuta tulee markkinoille passiivisia perikuntia paremmin? Eikö se ole pelkästään hyvä, että metsämaan arvo kirii ylöspäin?

Metsänomistajuus murroksessa

Näitä vastakysymyksiä saan, kun esitän huoleni siitä mitä vuosikymmenen aikana on metsänomistuksessa tapahtunut. Metsärahastojen omistaman metsän pinta-ala on kasvanut jo yli 600 000 hehtaariin. Ne omistavat jo enemmän metsiä kuin kunnat ja seurakunnat. Lähes puolet metsärahastojen omistamista metsistä on jo ulkomaisten toimijoiden hallussa. Tämä kehitys on kiihtymässä. Luonnonvarakeskuksen tekemän selvityksen perusteella rahastoyhtiöiden metsätulot jäävät joissain tapauksissa Suomessa jopa kokonaan verottamatta.

Muutokset metsänomistuksessa ovat riski metsien käytön paikallisen hyväksyttävyyden kannalta. Mitä tapahtuu, jos paikallinen väestö ja kunnallinen päätöksenteko kokevat saavansa metsätaloudesta vain hakkuiden jäljet?

Metsärahastoa isänmaallisempi vaihtoehto

Tässä maailmanajassa isänmaan omistajuudella on myös turvallisuusnäkökulma. Maaliskuussa suomalainen metsärahasto myi 33 000 hehtaaria metsää Saksaan. Kansainvälinen raha on isänmaatonta. Kiinalaiset ovat ostaneet aktiivisesti peltomaata Afrikassa ja venäläisen rahan intresseistä on vaarallisia esimerkkejä. Nähdäänkö sekin päivä, että joku ulkolainen taho ostaa kokonaisen metsärahaston tehdäkseen luontokompensaatiota tai pestäkseen ilmasto-omaatuntoaan? Jos se sattuu jonkun sahan hankinta-alueen ytimeen, voi sahan sulkeminen olla edessä.

Aktiivisen metsänomistamisen jatkuvuus on taattava

Suomi ikääntyy vauhdilla. Metsänomistajien keski-ikä on yli 60 vuotta. Liian monella metsänomistajalla jää sukupolvenvaihdos tekemättä, kun perilliset asuvat kaukana eikä kiinnostusta metsäomaisuuden hoitoon aina ole. Kuoleman jälkeen muodostuva perikunta joutuu maksamaan isot perintöverot. Näissä tapauksissa yhä useampi tila pannaan myyntiin, ja ne päätyvät yhä useammin kasvottomaan omistukseen.

Näin ei tarvitsisi olla. Isänmaallisempi vaihtoehto on tilan liittäminen yhteismetsään. Yhteismetsän osakas pääsee nauttimaan metsäomaisuuden tuotosta, mutta samalla vapautuu metsänhoidon ja hallinnoinnin taakasta. Yhteismetsään liittymisessä on rahastokauppaan verrattuna etuja, sillä varainsiirto- tai luovutusvoittoveroa ei peritä eivätkä käytetyt metsävähennykset tuloudu. Myöskään toimitusmaksua ei peritä kiinteistötoimituksista, kun metsätila liitetään yhteismetsään.

Jos lukiessasi kolumnini isänmaallisempi vaihtoehto alkoi kiinnostaa, löytyy laajenemisesta kiinnostuneita yhteismetsiä. Lisätietoja löydät täältä tai voit kysyä vaihtoehdoista tarkemmin omasta metsänhoitoyhdistyksestäsi.

Mikko Tiirola

Metsävaltuuskunnan pj MTK r.y.

X @TiirolaMikko

Liittyvät bloggaukset

  1. Samasta puusta

    Samasta puusta

    Anne Rauhamäki

    Valtakunnallinen

    Kun ylioppilaaksi kirjoitin ja sain opiskelupaikan, vannoin, etten enää pieraisekaan tänne peräkylän suuntaan. Sitten sitä jotenkin tasaantui ja järkiintyi ja kaikenlainen juureva oleminen, asuminen ja tekeminen alkoivat kiinnostaa.

    Lue lisää
  2. Metsän periminen ja metsä perunkirjoituksessa

    Metsän periminen ja metsä perunkirjoituksessa

    Juha Leppänen

    Valtakunnallinen

    Metsänomistajaksi päädytään edelleen useimmin perinnön kautta. Luonnollisesti se johtuu siitä, että perintö tulee usein yllättäen tapahtuvan läheisen kuoleman johdosta, eikä toimenpiteitä aktiivisen sukupolvenvaihdoksen eteen ehditä edes suunnittelemaan.

  3. Muistojen mänty, komea kuusikko ja muuta humpuukia

    Muistojen mänty, komea kuusikko ja muuta humpuukia

    Hanna Virtanen

    Valtakunnallinen

    Metsänomistajalla on oikeus harjoittaa omien arvojen ja tavoitteidensa mukaista metsänhoitoa ilman erillistä hintalappua. Metsänomistajan omat toiveet metsänsä käsittelystä tuo lisäarvoa yhteiselle tekemiselle!

2024 © Metsänhoitoyhdistykset